Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n hallitus on antanut voimakkaasti lausunnon, jossa se peräänkuuluttaa Suomen hallitukselta ripeitä toimia EU:n tulevan rahoituskehityksen suhteen. Meneillään oleva valmistelu Euroopan unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä (MFF), joka on määrä astua voimaan vuonna 2028 alkavalle seitsenvuotiskaudelle, sisältää merkittäviä muutoksia infrarahoitukseen. Keskiössä on niin kutsuttu sotilaallisen liikkuvuuden paketti, jonka tavoitteena on vahvistaa Euroopan puolustuskykyä tehostamalla joukkojen ja kaluston liikkumista EU:n alueella.
SKAL korostaa, että Suomen on nyt varmistettava etunsa hyvissä ajoin, jotta se voi hyödyntää maksimaalisesti tätä historiallista rahoitusmahdollisuutta. Maassamme on runsaasti niin sanottua kaksoiskäyttöinfraa, eli tie- ja väyläverkostoa, jolla on kiistaton merkitys niin rauhanajan logistiikalle kuin sotilaalliselle varautumisellekin. Järjestön puheenjohtaja Jari Välikangas muistuttaa, että Suomen päättäjien tulee olla erittäin hereillä ja aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että maahamme saadaan merkittävä osa tästä kasvavasta rahoituspotista.
Kasvava potti kaksoiskäyttöinfraan
Tulevalle EU-rahoituskaudelle, MFF:iin, esitetty CEF-rahoitus (Connecting Europe Facility) kaksoiskäyttöinfraan on noussut jopa huikeaan 17 miljardin euron tasoon. Tämä summa on peräti kymmenkertainen verrattuna kuluvan kauden vastaavaan rahoitukseen, mikä kertoo EU:n kasvavasta panostuksesta puolustuskyvyn parantamiseen. Lisäksi Euroopan komission alustava esitys liikennebudjetiksi, johon tämä 17 miljardin euron CEF-osuus sisältyy, on esitetty kaksinkertaistettavaksi yli 50 miljardiin euroon.
SKAL näkee tilanteen ainutlaatuisena mahdollisuutena Suomelle, jonka tulisi sen arvion mukaan tavoitella tästä potista useita miljardeja euroja väyliensä kunnostukseen ja parantamiseen. Järjestö korostaa Suomen strategista roolia, sillä olemme EU:n itärajan vartija ja Nato-jäsenyytemme myötä entistäkin keskeisempi toimija Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa. Välikankaan mukaan tämän aseman tulee ehdottomasti näkyä Suomeen suunnattavassa sotilaallisen liikkuvuuden rahoituksessa.
Suomen ja Venäjän välinen yhteinen raja on peräti 1 343 kilometriä pitkä, mikä tekee itärajan turvaamisesta sekä Suomen että koko EU:n yhteisen vastuun. Liikenneinfrastruktuuri on kriisitilanteissa elintärkeä osa puolustuskykyä. Vain toimiva väyläverkosto mahdollistaa joukkojen ja materiaalin nopean ja tehokkaan siirron, mikä on operatiivisen suorituskyvyn kannalta täysin välttämätöntä.
Koheesiopolitiikan muutos
SKALin mukaan on syytä arvioida uudelleen myös EU:n nykyistä koheesiopolitiikkaa, joka sen näkemyksen mukaan on tullut tiensä päähän. Järjestö katsoo, ettei tierahoituksen jakautumista voida enää perustella ainoastaan entisten itäblokin maiden teiden parantamistarpeella, sillä nämä maat ovat jo vuosien varrella saaneet avokätisesti EU:n infrarahoitusta.
Nyt huomion tulisi kääntyä strategisiin tarpeisiin ja jäsenvaltioihin, joiden panos Euroopan yhteiseen turvallisuuteen on kasvanut. Suomen sijoittuminen ja Naton itäisenä rajana toimiminen asettavat maamme ainutlaatuiseen asemaan, joka ansaitsee tunnustuksensa myös rahoituspäätöksissä.
Väylät kantavat arjen ja huoltovarmuuden
Vaikka sotilaallinen liikkuvuus on nyt otsikoissa, toimivia väyliä tarvitaan ennen kaikkea rauhanaikaan. Väyläverkostojen kunto, vaurioiden korjattavuus ja yleinen haavoittuvuuden hallinta vaikuttavat suoraan koko logistiikan toimintavarmuuteen. Korjausvelan hoito ja jatkuva ylläpito ovat avainasemassa, jotta tieverkon vauriot pystytään korjaamaan ajoissa ennen vakavampien ongelmien syntymistä. Tämä on keskeistä päivittäisen liikenteen ja huoltovarmuuden kannalta, ja se varmistaa liikenteen jatkuvuuden myös mahdollisissa kriisitilanteissa.
SKALin perusviesti onkin selkeä: kaikki liikenevät varat tulee kohdentaa väylähankkeisiin, joilla on merkitystä laajalle joukolle yrityksiä ja kansalaisia kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Toimitusjohtaja Anssi Kujala toteaa, että vaikka SKAL on ajanut Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan miljardin euron korotusta, julkisen talouden nykytilanteessa riittävä panostus tiestöön, jonka rakenteet ovat paikoin erittäin huonossa kunnossa, on haastavaa.
Tästä syystä Kujala painottaa, että Suomen on hyödynnettävä maksimaalisesti sekä sotilaallisen liikkuvuuden, EU:n että Naton tarjoamat rahoitusmahdollisuudet. Tilastojen mukaan jopa 90 prosenttia tavaratonneista kulkee Suomessa kumipyörillä, ja vaikka tavaraliikenteen siirtämisestä raiteille on keskusteltu usein, tämä siirtymä ei ole merkittävästi toteutunut. Siksi maantieverkoston kunto on kriittinen.
Huoltovarmuuden hybridimalli
Miksi maantieverkostoon investoiminen on niin olennaista?
Maantieverkosto tarjoaa huoltovarmuudelle ainutlaatuista joustavuutta, nopeutta ja vaihtoehtoisia reittejä. Se ei ole niin riippuvainen kiinteistä rakenteista kuin esimerkiksi raideverkosto. Vaikka raideverkosto mahdollistaa suurten materiaalimäärien tehokkaan kuljetuksen, se on haavoittuvampi ja sen korjaaminen on usein hitaampaa.
Suomelle paras ja varmin ratkaisu on hybridimalli, jossa hyödynnetään optimaalisesti sekä maantie- että raideverkostoja. Kuitenkin investoinnit tieverkostoon ovat avainasemassa liikenteen jatkuvuuden ja kriisinkestävyyden takaamisessa koko maan alueella. Nämä investoinnit tukevat samalla myös kansalaisten jokapäiväistä liikkumista.
- Joustavuus: Maantieverkosto tarjoaa useita vaihtoehtoisia reittejä häiriötilanteissa.
- Nopeus: Kumipyöräkuljetukset ovat usein nopeampia lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla.
- Saavutettavuus: Maantiet ulottuvat kattavammin koko maahan, mukaan lukien syrjäiset alueet.
- Kaksoiskäyttö: Parannukset hyödyttävät sekä siviililogistiikkaa että sotilaallista liikkumista.
- Korjauskestävyys: Tiet on usein nopeampi korjata vaurioiden sattuessa kuin rautatiet.
Tieverkoston rooli kansallisessa turvallisuudessa
Suomen maantieverkosto toimii elintärkeänä selkärankana, joka varmistaa tavaroiden ja palveluiden liikkuvuuden kaikkialle maahan. Parannetut väylät eivät ainoastaan helpota sotilaallista liikennettä ja materiaalin siirtoa puolustusvoimien tarpeisiin, vaan ne myös tehostavat jokapäiväistä kaupallista liikennettä. Infrastruktuurin parantaminen on siis investointi, joka tuottaa taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä laajasti koko maassa, kriisiaikoina ja rauhan vallitessa. Tulevassa EU:n budjetissa Suomella on ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa suuria infratöitä ulkoisella rahoituksella, mikä vähentää painetta kansallisessa budjetissa. Tämän mahdollisuuden hyödyntäminen on nyt Suomen päättäjien käsissä.
